Huumaantuneet - asiakastarinoita Huumalta, osa 1 / Pirte Okkonen

Pirte ohjaajansa Miran kanssa
kuminauhojen kimpussa

Aloitamme uuden juttusarjan huumaantuneista asiakkaistamme, jotka pääsevät itse ääneen ja kertovat meille omasta Huuma-kokemuksestaan. Ensimmäisenä kuulemme Pirten liikuttavan menestystarinan. 

'Vuonna 2007 pienen, mutta vahingollisen lumityötapaturman seurauksena menetin siitä tulleesta selkävammasta johtuen lähestulkoon kokonaan vasemman jalkani käytön ja toiminnan. Lääkärit olivat avuttomia, sillä vamma on niin lähellä selkäydintä, että leikkaus ei tule kyseeseen liian suuren halvaantumisriskin vuoksi. Vuosia meni, kuntoutusta eri muodoin kokeiltiin sähköhoidosta fysioterapiaan ja lääkkeitä kului enemmän kuin monella koko elämänsä aikana. Paino nousi, kivut vaivasivat ja koko elämä pyöri selän, kivun ja jalan toimimattomuuden ympärillä. 

Vuonna 2015 päätin, että jos eivät lääkärit minua saa kivuttomaksi ja parempikuntoiseksi, niin minä teen itse asialle jotain, koska en tämän ikäisenä (silloin 36v) koe olevani vielä eläkekuntoinen, sillä tahtoa, halua, motivaatiota ja kaikkea riittää omasta takaa...paitsi se ohjaus, sitä en osaa tehdä itse. Tulin Huuman asiakkaaksi ja sillä tiellä olen edelleen. 

Aloittelin itsekseni 2015 kevään lopussa, mutta kivut toisinaan yltyivät liikaa, joka taas aiheutti sen, että väärän tekniikan ja väärien liikkeiden vuoksi olin kipeä, vaikka tarkoitukseni oli jotain ihan muuta. Elokuussa 2015 alkoi pienryhmä, johon ilmoittauduin ja pääsinkin onnekseni mukaan. Ohjaajana tässä ryhmässä oli Mira Rantavuo, joka heti ensi tapaamisessa halusi tietää, mitä ongelmia ja rajoitteita kenelläkin on. Tästä päivästä alkoi minun toipumiseni ja kuntoutumiseni todella. Ensimmäistäkään tuntia ei pienryhmässä mennyt ilman, että Mira olisi ennen tuntia miettinyt juuri minulle sopivat korvaavat liikkeet ja aina oli minulle oma vaihtoehto tarjolla. Ryhmän yhteydessä koin saavani apua ongelmiini - mihin edes Suomen parhaat kirurgit eivät pystyneet. Tämä ryhmä ja ennen kaikkea sen ohjaaja oli oman loppuelämäni käännekohta.

Jatkoryhmä tuli ja siihenkin ilmoittauduin, pääsin mukaan ja taas oli tarjolla sama ohjaaja. Ohjaaja, joka jo tiesi ja tunsi kroppani, sen ongelmat, haasteet, rajoitteet sekä mahdollisuudet. Kuinka helppoa oli liikkua pienryhmässä iloisessa joukossa ilman, että piti jokaisella tunnilla erikseen miettiä, että mitähän minä voisin nyt tämän liikkeen tilalla tehdä. 

Nyt syksyllä 2017 ei harmikseni pienryhmää tullut osanottajavajeen vuoksi. Jälkeenpäin ajatellen tämä oli tosi hyvä juttu. Jatkoin omatoimisesti henkilökohtaisen liikuntasuunnitelman mukaisesti ja yksilövalmennustakin mukaan mahtuu edelleen. Toisinaan tulee takapakkia ja motivaatio meinaa hukkua, mutta mm. Huuman äärettömän ihanat, aktiiviset sekä ennen kaikkea ammattitaitoiset ohjaajat ja työntekijät saavat oman innokkuuden taas nostamaan päätään ja jatkamaan entistä vahvemmin jumpan ja salitreenin parissa!

Ulkopuoliselle tämä ei näyttele niin suurta asiaa, kuin mitä tämä minulle todellisuudessa on, enkä osaa edes sanoiksi pukea sitä kiitollisuuden määrää, jonka haluan tässä tuoda julki.

Kiitos <3

-Pirte'