Vauhdin Huuma

Markkasen kaksosveljekset, Rasmus ja Roope, ovat tuttu näky Hyvinvointikeskus Huuman salilla ja ryhmäliikuntatunneilla - minkä nyt muilta kiireiltään ehtivät. Pian 19 vuotta täyttävillä pojilla on takanaan juuri päättynyt ensimmäinen kausi moottoriurheilun SMP F4- sarjassa, mutta he eivät selvästikään ole tottuneet lomailemaan. Mekaanikon työt kutsuvat yhä kartingradoille ympäri Eurooppaa. Ehdin jututtaa kiireisiä veljeksiä heidän koulupäivänsä jälkeen eräänä syyskuisena iltana.

Nuorukaiset suorittavat kaksoistutkintoa ja sähkömiehen paperit on jo lunastettu kolmantena opintovuotena. Tällä ammattitaidolla he siis toimivat jo mekaanikkoina rakastamansa moottoriurheilun parissa. Neljän vuoden opintopuristus on loppusuoralla ja tulevana keväänä on tarkoitus suorittaa myös ylioppilaskirjoitukset. Tähän asti koulusta on löytynyt mukavasti joustovaraa Rasmuksen ja Roopen uraa silmällä pitäen. Ilmiselvästi opiskeluun ei liiemmin aikaa jää, mutta asiat on toistaiseksi saatu hoidettua ja sovittua. Kotitehtäviä tulee aika lailla ja ne hoidetaan kyllä mutta ‘ylimääräiseen’ opiskeluun ei tahdo riittää aikaa kisamatkoilla. Esimerkkinä pojat antavat Moskovan osakilpailun, jossa päivät alkoivat radalla kello 06 aamulla ja päättyivät illalla kello 21.

Treenaamisen suhteen pojat voivat tässä vaiheessa vuotta hieman höllätä. Tähän on lupa kaksosten fysiikkavalmennuksesta vastaavalta Vesa Kaukiaiselta (LitM), joka on treenannut poikien kanssa läpi kisakauden. Vesa on myös reissanut poikien mukana kisoissa. Rasmus ja Roope kuvailevat Vesaa motivoivaksi koutsiksi, jolla on aina hyvä pilke silmäkulmassa. Kuntosalilla mukana kulkee Vesan tekemä treeniohjelma ja Vesa on itse treenauttamassa poikia noin kerran kuukaudessa. Fyysinen treeni toimii ennen kaikkea ajamista tukevana ja kauteen valmistavana elementtinä. Ajaessa tietyt lihasryhmät joutuvat erityisesti töihin. Huuman kuntosalia pojat pitävät arvossaan nähtyään reissuillaan kovinkin monenlaisia punttisaleja. Kuntosali on heidän mielestään monipuolinen, samoin kuin ryhmäliikuntatarjonta. “Ympäristö on fressi” ja kaksoset treenaavat täällä mielellään. Rasmus ja Roope ovat löytäneet myös Huuman ryhmäliikuntatunnit nimenomaan valmentajansa ansiosta. Mieluisia ovat erityisesti lihaskuntoon keskittyvät tunnit, kuten CXW ja BodyPump. Välillä heistä tuntuu, että he ovat lähes ainoita miespuolisia osallistujia vaikka ovatkin vakuuttuneita siitä että tunnit sopivat myös miehille. “Aluksi jumppatunneille osallistuminen vähän epäilytti, mutta onneksi tottelimme valmentajaamme sillä muuten emme olisi tunneille ikinä eksyneet”, Markkaset kertovat tyytyväisinä.

Valmentaja Vesa poikia tsemppaamassa Zantvoortissa toukokuussa. 

Viikko rytmittyy useimmiten niin, että maanantaina pojat käyvät pelaamassa sulkapalloa.  “Mieluiten kaveriporukassa, ettei kyllästy katselemaan vain veljen naamaa”, he toteavat kuin yhdestä suusta. Tiistaina vuorossa on ollut CXW-treeni Huumalla oman valmentajan, Vesa Kaukiaisen, johdolla. Vesku on nimittäin yksi Huuman perustajajäsenistä ja toimii Huumalla myös ryhmäliikuntaohjaajana. Tämän syksyn uusi ryhmäliikuntalukujärjestys tosin toi pohdittavaa tähän aikatauluun, sillä lempparitunnit ovat vaihtaneet paikkaa mutta pojat lupasivat asian olevan järjestettävissä. Keskiviikkona ohjelmassa on puolestaan ollut salitreeniä tai aerobista harjoitusta. Loppuviikko meneekin moottoriurheilun parissa; ajot ovat yleensä torstaisin ja perjantaisin. Myös kisapaikkakunnille matkustaminen vie aikaa. Tänä vuonna pojat laskeskelevat lentäneensä 70 kertaa ja tämän päälle tulevat vielä autolla ajetut kisamatkat!

Kausi oli siis kaksosille ensimmäinen formula-sarjassa. Pitkäjänteistä ja tuloksellista työtä on tätä ennen tehty vuosia kartingsarjoissa, joissa pojat ylsivät vuosi toisensa jälkeen palkintosijoille. Kartingista Rasmus ja Roope innostuivat jo 7-vuotiaina. Nyt SMP Formula 4- sarjan aikana onnistumisia ja palkintosijoja tuntui tipahtelevan kaksosille vuorotellen. Tänä syksynä lopulliset sijoitukset olivat Rasmukselle neljäs (paras suomalaissijoitus) ja Roopelle kuudes. Siirtyminen formuloihin toi mukanaan uusia haasteita. Molemmat miehenalut ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tämä kausi meni enemmän kuin nappiin. Jatko on silti vielä auki. Haaveissa on maailmanlaajuinen Renault -sarja. Tämä sarja vaatisi kuitenkin suurta taloudellista panostusta, joten unelman toteutuminen on kiinni useammasta tekijästä ja yhteistyökuviosta. Tammikuussa olisivat edessä mahdollisesti testit. Joka tapauksessa, alkutaival formuloissa näyttää oikein lupaavalta!

Hyvinvointikeskus Huuma on yksi Racing Team Markkasen tukijoista ja sponsoreista. Toivotamme pojille onnea ja menestystä myös jatkossa!

Veljekset varikolla. 

Lähteet: haastattelu 29.9.2016 Huumalla, Markkasten internetsivut: www.racingteammarkkanen.com sekä SMP F4- sarjan verkkosivut: http://www.smpf4.com Kuvat: Markkasten perhealbumi ja promokuvat

¡Toimitus testaa: syksyn uutuustunti Rumbita!

Rumbita-tunnille voi panostaa myös tunnelmaan sopivin asustein :)

Hyvinvointikeskus Huuman syksy tuo tullessaan kuuman tuulahduksen Espanjasta. Flamencoon pohjautuva tanssillinen tunti on pirteä lisä Huuman muutenkin monipuoliseen ryhmäliikuntalukujärjestykseen. Totta puhuen hiki meinasi tulla jo pelkästä ajatuksesta! Mutta kokeiltava se oli, jotta osaisin jatkossa kertoa asiakkaillemmekin tunnin sisällöstä. Kirjoitan nyt kokemuksestani lyhkäisesti, mutta kannustan ihan kaikkia kokeilemaan tuntia itse. Koreografioissa ei ollut vaikea pysyä mukana - edes tällaisen kaksi vasenta jalkaa omaavan. Lanne ei ehkä aivan keinunut samaan tahtiin kuin ohjaajalla, mutta pääasia onkin että se saatiin edes heräteltyä.

Rumbita on Suomessa kehitetty, flamencosta inspiraationsa saanut, tanssillinen ryhmäliikuntatunti. Tanssiliikkeet eivät ole vaatimustasoltaan korkeita ja mukana pysyy kokemattomanakin aivan hyvin. Tarkoituksena on itseilmaisu, oman naisellisuuden (tai miehekkyyden!) löytäminen - se voi olla jopa voimaannuttava kokemus. Rintakehän avaaminen ja ryhdikkyyden löytäminen on omiaan esimerkiksi toimistotyötä tekeville. Rumbita-ohjaajamme Heidi Hamström kertoo lajin myös kaventavan vyötäröä ja parantavan liikkuvuutta.

Heidi Hamström ja kohtalokkaat naiset - mukana tunnilla oli tosin myös yksi mies,
joka ei kuvaan osunut. 

Itsekin pariin otteeseen Espanjassa asuneena lattarirytmit kyllä lämmittävät mieltäni, mutta tanssitaitoja en valitettavasti ole perinyt näillä ulkomaankomennuksillani. Nautin kuitenkin espanjalaisesta musiikista - ja niin tuntui nauttivan moni muukin tunnille osallistuja. Hyvä musiikki sai paljon kiitosta osallistujilta haastateltuani heitä tunnin jälkeen. Kieltämättä jopa lihaskuntoliikkeiden tekeminen tuntui inspiroivammalta latinomusiikin säestyksellä.

Aloitimme treenin ottamalla alkulämmön Rumbitan perusaskelilla. Keskityimme jalkojen ja lantion liikkeeseen. Kädet voi ottaa mukaan sitten, kun liikerata sujuu alavartalon osalta. Liikkeet pystyy siis tekemään omalla tasollaan. Askelkuviot ovat suhteellisen yksinkertaisia ja välillä sarjaa tehdään hitaammin. Tunnilla on aina yksi teemabiisi, johon kuvioita harjoitellaan palanen kerrallaan.

Myös lihaskuntoliikkeet tehdään pystyasennossa.

Nyt lajin ollessa Huumalla ensiesittelyssä, Heidi on yhdistänyt Rumbita-tanssituntiin (Rumbita Fiesta) sen lihaskuntoversiota, Rumbita Fuertea. Noin puolet tunnista käytettiin siis lihaskuntoliikkeisiin. Nämä kaikki tehtiin pystyasennossa; matolla ei siis makoilla! Kävimme läpi niin keskivartalon lihaksia, jalkoja kuin käsivarsiakin. Erityisesti vatsalihastreeni oli todella tehokas pystyssä tehtynä. Kokemus oli uusi. Lantio sai kummasti vauhtia kuumista lattarirytmeistä. Viimeisenä tehtiin vielä nopeat, palauttavat venyttelyt.

Tunnin jälkeen jututin vakioasiakkaitamme, jotka olivat jo löytäneet lajin pariin sen ensimmäisten viikkojen aikana. Asta Guseff ja Mirjami Salo kertovat saaneensa hien pintaan. He vakuuttivat että Rumbitaa voi tanssia oman kunnon mukaan ja aina on mahdollista tehdä ‘senioriversio’ ilman nopeita käännöksiä. Tanssia rakastaville naisille laji on omiaan piristämään päivää. Vinkkinä he kertovat, että tavallisten jumppakenkien sijaan tunnille kannattaa ottaa matalat tanssikengät, jotka liukuvat liikkeissä sulavammin.

Asta Guseff ja Mirjami Salo tanssin pyörteissä.

Myös Nelosen Elixir-urheiluohjelma on testannut Rumbitaa sekä haastatellut sen kehittäjää Kirsi Kannasta. Linkit alla:

www.youtube.com/watch?v=SLXt4ASrdYs

www.youtube.com/watch?v=HCP5C1J6KI0

Rumbitaan ja sen eri muotoihin voit tutustua myös Rumbitan virallisilla sivuilla:

www.rumbita.fi

¡Tule Huumalle kokeilemaan Rumbitaa - tunti latinosävelien pyörteissä saa taatusti ajatukset pois arjesta!

Toimitus testaa: Hypoxi-rasvanpolttomenetelmä

Munankuori-Jenni ja Hypoxi-Jenni

Oltuani yli kaksi vuotta töissä Hyvinvointikeskus Huumalla, päätin vihdoin uskaltautua tutustumaan klubimme Hypoxi-studioon. Ajatus kokeilla menetelmää on itse asiassa ollut mielessä useasti, mutta aikaa konsultaatiokäynnille en ole koskaan saanut aikaiseksi ennen tätä. Kirjoitan nyt kokemuksistani pelkän konsultaation perusteella. Kiinnostus hoitokuuriinkin heräsi kokemukseni myötä.  

Studioyrittäjä Iisa Nihtilän jäätyä juuri äskettäin äitiyslomalle, minut otti vastaan hypoxi-asiantuntija Jenni Moilanen, joka myös vastaili kysymyksiini. Hypoxissa on kyse ali- ja ylipaineen avulla saavutettavasta vaihtelevasta ilmanpaineesta, joka edesauttaa rasva-aineenvaihduntaa. Hypoxi-puvut kohdentavat rasvanpolton ongelma-alueille eli ala- tai keskivartaloon. Ylävartalossa verenkierto toimii yleensä luonnollisesti paremmin, sillä sydänkin sijaitsee lähempänä. Alavartaloon voimme tarvita Hypoxin kaltaista menetelmää halutessamme rasvan palavan nopeammin sekä kohdistetusti tältä ongelma-alueelta.

Konsultaatiokäynti alkaa esitietolomakkeen läpikäymisellä. Lomakkeella on tarkoitus kartoittaa, ettei minulla ole mitään esimerkiksi fyysisiä esteitä hypoxi-hoitoon. Eräs yksiselitteinen este hoidolle olisi syöpä. Tähän syy on se, että hoidoilla ei haluta ns. buustata syöpäsoluja parantamalla verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Olisi riski, että tämä kasvattaisi syöpäsolujen määrää. Muunlaisten pitkäaikaissairauksien vuoksi hypoxia ei tarvitse välttää, ellei lääkäri ole määrännyt liikuntakieltoa. Äskettäin aloitettu lääkitys voi kuitenkin myös olla este hoidoille, sillä uudet lääkkeet saattavat vaikuttaa painoon vaihtelevasti. Flunssaisena tai muuten sairastuneena hoitoihin ei tietenkään pitäisi tulla - ethän mene treenaamaankaan kipeänä!

Toimituksen testihenkilö futuristiselta
tuntuvassa 'ihopuvussa'

Hypoxi-studiosta löytyy useampi hoitomenetelmä, joista ensimmäisenä pääsen kokeilemaan niinsanottua ihopukua. Ohjaaja-Jennin autettua minut sukeltajanasua muistuttavan haalarin sisälle, käyn makuulleni ja minut ‘kytketään letkuihin’. Letkut imevät puvusta kaiken ylimääräisen ilman pois, joten oloni muistuttaa vakuumipakkausta. Puku on umpinainen jalankärjistä ja kauluksenkin pitää olla tiivis, jottei ilma vuoda sitä kautta. Myönnän, että pelkäsin hieman pukuun menoa ahtaanpaikankammoni vuoksi. Jännitin, alkaako joka puolelta kiristävä puku ahdistaa - ahdistun nimittäin jo pukiessani farkut jalkaani. (Kyllä, olen onnekas kun normaaliksi työasukseni sallitaan jumppatrikoot!) Olo ihopuvussa oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ahdistunut. Puvun aikaansaama paineenvaihtelu ei tuntunut ‘aggressiviselta’ tai liian voimakkaalta vaan oli pikemminkin ‘kuplivaa’. Puvun sisällä olevat 400 ilmakuplaa antavat kevyen ja lempeän hieronnan keskivartalolle ja olo on hieman kuin porealtaassa pienen pienten poreiden hellimänä. Pystyin todella rentoutumaan hämärässä huoneessa soittimesta kantautuvien luonnonäänien saattelemana. Tarkoitus on lämmitellä ja saada verenkiertoni ja aineenvaihduntani liikkeelle ennen hoidon aktiivisempaa vaihetta. Puku laittaa kuonat sekä nesteet liikkeelle ja jo tämä itsessään auttaa esimerkiksi selluliitista eroonpääsemisessä. Ihopuvun vaikutuksia ovat myös sileämpi ja kimmoisampi iho. Ihopuvun alle kannattaa pukea pitkähihainen paita sekä pitkät housut ja sukat. Näin puku ei hiosta. On tärkeää juoda hyvin hoidon jälkeen, sillä muuten voi esiintyä päänsärkyä. Puku saa aineenvaihdunnan liikkeelle.

Seuraavana kokeilemaani kojetta onkin jo astetta vaikeampi kuvailla. Toivon, että käytte kaikki itse kokeilemassa laitteita ilmaisessa konsultaatiossa! Periaatteessa kyseessä on kuntopyörä, joka on upotettu puolikkaaseen (jätti)munankuoreen. Rinnan alle kiinnitetään sykemittari, jolla tarkkaillaan että sykkeeni pysyy sopivan matalalla tasolla ja vyötärölleni pujotetaan vanne, joka kiinnitetään helmastaan munankuoren reunoihin. Ali- ja ylipaineen vaihtelu tekee työn tässäkin koneessa. Tyhjiö tiiviin vanteen alla pumppaa vetäen minua vuoroin kohti lattiaa ja nostaen vuoroin painetta ylöspäin. Hikikarpalot eivät sinkoile vieläkään ja polkeminen tuntuu kevyehköltä, mutta päästessäni vanteen alta ja munankuoresta ulos, huomaan paitani kuitenkin hionneen. Pyörän teho perustuu samaan yli- ja alipaineen vaihteluun, joka saa aikaan verenkierron vilkastumisen ja rasva-aineenvaihdunnan kiihtymisen.

Hypoxi ei suinkaan ole tarkoitettu vain naisille.
Se toimii erinomaisena palautumiskeinona esimerkiksi huippu-urheilijamiehillekin. 

Kaikenlainen muu liikunta on hypoxi-hoitopäivinä kielletty. Minua ohjeistettiin jopa olemaan pyöräilemättä työmatkojani mahdollisen hoitojakson aikana. Urheilemattomuus hypoxi-päivinä piti perustella minulle rautalangasta. Hypoxilla verenkierto imetään alipaineen avulla rasva-aineenvaihduntaan, eli pintaan. Urheileminen taas aiheuttaisi sen, että veri vetäytyy syvälle, lihastasolle, ja näin sekoittaisi verenkierron joka on juuri imetty pintaan (ylös lihaksista) tekemään työtä rasvaa polttavasti. Urheillessa verenkierto palaisi lihaksiin, eikä paineiden vaihtelulla aikaansaatu rasvanpoltto pääsisi toivotuille täysille tehoille. Liikunnan lisäksi kiellettyjen listalla ovat sauna sekä hieronta hoitopäivinä. Syyt tähän ovat samat. “Hoitopäivänä voit siis hyvällä omallatunnolla jäädä sohvalle makaamaan”, toteaa Jenni. Sinulle jää kuitenkin viikossa neljä päivää, jolloin voit harrastaa liikuntaa aivan normaalisti.

Vastaanottomme Laura käy parhaillaan rasvanpolttoon keskittyvää hoitojaksoa,
jolloin käytössä on vain Hypoxi-pyörä. Kuvassa makuumalli pyörästä. 

Suosituin hypoxi-hoitomuoto on niinsanottu yhdistelmähoito, jossa asiakas käyttää niin ihopukua kuin pyörääkin. Pyörästä löytyy myös makuulla poljettava versio. Pyörän sijaan voi käyttää myös vacunauttia, joka on juoksumatolle puettava ‘puolipuku’. Vacunaut-harjoituksessa juoksumatolla käytetään maksimisykkeitä. Vakunautin tehoalue on keskivartalo, kun taas pyörällä tehtävä harjoitus vaikuttaa erityisesti alavartaloon. Jos tavoitteesi on pelkästään ihon kiinteyttäminen ja silottaminen, voi sinulle riittää ihopukuhoito. Jos taas haluat vain polttaa rasvaa, saattaa pyöräily riittää tavoitteidesi saavuttamiseen. Yhdistettynä nämä hoitomuodot kuitenkin ovat tehokkaimmillaan tukien toinen toistaan.

Ennen hypoxi-hoitoa tulisi syödä jotain hiilihydraattipitoista noin 1-2 tuntia ennen hoidon aloittamista. Älä syö liian viime hetkellä, koska tässä tapauksessa hiilarit menevät pyöräilyn polttoaineeksi eikä rasvanpolttovaihe käynnistykään heti. Heti hoidon jälkeen olisi hyvä olla parikin tuntia syömättä. Tämän jälkeen ruuan tulee olla proteiinipitoista. Hiilareita tulisi välttää peräti 6-7 tuntia hoidon jälkeen. Vettä saa juoda 2 litraa päivässä - tai hypoxi-päivinä enemmänkin.

Ohjaajani Jenni myöntää, että ruokavaliolla on iso rooli hoitojakson onnistumisessa. Ruokavalio-ohjeet sisältyvätkin yhdistelmähoitopakettiin. Mikäli annettua ruokavaliota ei noudateta, ei toivottuja tuloksia voi odottaa. Hoitojakson alussa kirjataan alkumitat, ikä sekä liikunnan määrä eli kulutus. Sallitut kalorimäärät lasketaan tämän mukaan. Hypoxi-ruokavalio sopii Jennin mukaan ihan yleiseksi ruokavalioksi; se on helppo ja ‘tavallinen’. Asiakkaan niin halutessa, voidaan kalorit laskea hoitojakson päätteeksi uudelleen ottaen huomioon hoitojen jälkeinen peruskulutus. Syöminen on aikataulutettua, jotta rasvanpoltto olisi optimaalista ja täten myös tulokset pitkäaikaisia. Tarkoitus ei ole paastota nälässä eikä menetelmä myöskään perustu pelkkään nesteenpoistoon. Erityisesti, mikäli hoitojakso ei ala tuottaa toivottuja tuloksia, voi Hypoxi-ohjaaja pyytää asiakasta pitämään ruokapäiväkirjaa. Täältä syy tuloksiin - tai paremminkin niiden puuttumiseen - yleensä löytyy.  “Paino pudotetaan ruokavaliolla ja hypoxi-laitteet kohdentavat rasvanpolton ongelma-alueille”, painottaa Jenni Moilanen.

Muista juoda runsaasti vettä! Hoitopäivinä jopa yli 2 litraa päivässä on suositeltavaa. 

Vaikka en oman elämäntilanteeni vuoksi varsinaista hypoxi-kuuria juuri nyt aloittaisikaan, niin aion kuitenkin käydä silloin tällöin rentoutumassa ihopuvussa, sulkea silmäni puoleksi tunniksi, nauttia rauhoittavista luonnonäänistä ja antaa kuplien hieroa väsynyttä ihoa. Näin tekee myös osa muusta henkilökunnastamme. Helppo rentoutumiskeino esimerkiksi työpäivän päätteeksi! Jos rahaa olisi, voisi tehdä kuten pop-jumalatar Madonna ja ostaa koko masiinan kotiin. ;)

Hyvinvointikeskus Huuman jäsenet ovat oikeutettuja pysyvään 10 prosentin alennukseen Hypoxi-hoitojen ovh:sta ja nyt maanantaihin eli kesäkuun 13. päivään asti Hypoxi Studio Kotka on luvannut huumalaisille poikkeuksellisen -15% alennuksen lähtöhinnoista. Hoitojaksolasku on jaettavissa esimerkiksi neljään erään ja kaikki liikuntasetelit käyvät myös maksuvälineenä. Kun varaat hoitosi viimeistään ensi maanantaina, ehdit vielä saada kroppasi kesäkuntoon ennen lomia! (Esim. yhdistelmähoito: 12 käyntikertaa, 4 viikkoa, 3 käyntiä viikossa.)

Kahdeksan viikkoa maailmalla

Moni Hyvinvointikeskus Huuman vakioasiakkaista saattoi huomata, että jotakin puuttui salilta tänä keväänä. Se puuttuva palanenhan oli tietenkin toimitusjohtajamme Mikko Paavola, joka otti Huuman 6-vuotissyntymäpäivien jälkeen ansaittua sapattivapaata ja buukkasi itselleen pelkän menolipun Aasiaan.

Huuman toimituksen pyynnöstä Mikko kirjoitti reppureissustaan meille hulvattoman kertomuksen. Hyppää mukaan retkelle!

Paikallinen Power Gym Nepalissa.  

Alkuperäinen idea oli kirjoittaa blogiin siitä, että käyn tapaamassa Huuman kummilasta Filippiineillä. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti onnistunut, sillä Filippiineillä oli vaalit juuri mahdollisen vierailuni aikana ja liikkumista alueella ei suositeltu turvallisuussyistä.

Niinpä Jenni pyysi minua kirjoittamaan matkakertomuksen reissusta kokonaisuudessaan. Hetken mietittyäni päätin suostua. Aloin tehdä muistiinpanoja vasta Manilassa, joten monia hauskoja juttuja varmasti unohtuu mainita - tai ei viitsi kertoa. En ole koskaan kirjoittanut blogia - tai kovin paljon muutakaan, joten älkää välittäkö huonosta äidinkielestä (toim.huom. tekstiä on editoitu toimituksen puolesta viimeistelyvaiheessa). Pyrin kirjoittamaan lyhyesti, jotta edes joku jaksaisi lukea loppuun asti. Vajaaseen kahteen kuukauteen toki sattui ja tapahtui kaikenlaista. Tämä on vain pintaraapaisu.

Selfie-tikun käytön opettelua Vientianessa. 

Olin katsellut matkareittiä hiukan etukäteen, mutta ainoa lento minkä olin varannut oli menolippu New Delhiin 26. maaliskuuta, paluusta ei ollut vielä tietoa siinä vaiheessa. Loppujen lopuksi reitti kulki seuraavasti: Helsinki-Tarto-Helsinki-New Delhi-Katmandu-Pokhara-Katmandu-Dhaka-Bangkok-Vientiane-Vang Vieng-Vientiane-Phnom Penh-Sihanoukville-Phnom Pengh-Singapore-Bangkok-Phuket-Manila-Boracay-Manila-Bangkok-Helsinki. Tästä voi päätellä, että aika paljon tuli istuttua lentokoneessa, bussissa ja muissa kulkupeleissä.

Tässä vaiheessa haluan muistuttaa, että nämä ovat vain ja ainoastaan minun henkilökohtaisia fiiliksiä ja tuntemuksia reissun aikana nähdyistä kohteista. Moni kokee asiat varmasti eri tavalla tai etsii erilaisia asioita matkustelunsa aikana. Lisäksi näin joka maasta vain pienen osan. Toinen tärkeä huomio reissun aikana oli se, että onhan se hienoa löytää ja käydä siellä paratiisisaarella ja loikoilla hammockissa ilman mitään häiriöitä tms., mutta loppujen lopuksi kohteesta tekee hyvän ihmiset joita kohtaat siellä tai joita sinulla mukanasi.  

Katmandun hienostoaluetta. 

Delhiin lentää vain 6,5 tuntia ja tämä oli suurin syy miksi lensin sinne ensin. Sieltä olin buukannut halvan hostellin - ties mistä - ja jo ensimmäinen päivä osoitti, että äkkiä pois. Ainakin se alue, missä olin, oli likaista, ihmiset töykeitä eikä ollut mitään tekemistä. Niinpä varasin lennon Nepalin Katmanduun heti seuraavaksi päiväksi. Lento lähti aamulla kello 10. Lentoajanhan ei pitänyt olla kuin kaksi tuntia, mutta sää rankaisi heti alussa ja muutaman yrityksen jälkeen kapteeni päätti että palataan takaisin Delhiin. Great, olin siis illalla kello 10 Hotellissa Delhissä. Katmanduun pääsin lopulta seuraavana päivänä. Myös se oli melko likainen paikka, mikä ei miellyttänyt. Melko nopeasti tein päätöksen, että lähden bussilla Pokharaan. 8 tunnin bussimatka ei sinällään houkutellut, mutta luvattiin että on hyvät maisemat. No, ei ne sen kummemmat olleet, mutta onneksi reissu kesti 10 tuntia.

Pokhara oli ensimmäinen paikka missä viihdyin vähän pidempään (4pv). Mukavan rauhallinen n. 250 000 ihmisen pikkukylä Nepalissa. Paikka, johon varmasti tulee mentyä uudestaan heti kun innostun vaeltamisesta enemmän. Pokharasta löysin myös paikallisen Power Gymin.

Ei tarvinut palella!

Pokharasta päätin lentää takaisin Katmanduun, josta oli heti jatkolento Bangladeshin pääkaupunkiin Dhakaan. Oli hyvin lähellä, etten myöhästynyt Dhakan lennolta koska Pokharasta lennot lähtee aina pahasti myöhässä. Onneksi sain puhuttua itseni aikaisemmalle lennolle, joka silti lähti 30 minuuttia myöhemmin kun alkuperäisen lentoni ilmoitettu lähtöaika! En tiedä ketään tuttua, joka olisi käynyt Bangladeshissa - eikä siellä montaa länsimaalaista näkynytkään. Olin onneksi palkannut Showaround-applikaation kautta itselleni paikallisen oppaan, joka näytti parin päivän aikana hiukan paikallista meininkiä ja pakolliset nähtävyydet joita ei oikeasti ollut perustemppeleitä ja –museoita lukuun ottamatta. Mutta oli mielenkiintoista olla vähän aikaa täysin ulkopuolisena ja vedellä riksalla katuja pitkin. Mietin, että niiden kavereiden ei kyllä tarvitse salilla käydä kun polkee pyörää jossa on kaksi ihmistä kyydissä koko päivän 40 asteen helteessä!

Bangladeshin moottoritiellä 

Dhakassa ”viihdyin” kaksi päivää, jonka jälkeen oli tarkoitus lentää Myanmariin mutta sinnehän ei suoria lentoja mennyt. Niinpä päätin lentää Bangkokiin, olla siellä pari päivää ja ottaa sitten lennon Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Tässä vaiheessa täytyy kertoa, että lähes kaikkia pääkaupunkeja yhdisti samat asiat: isoja ruuhkaisia paikkoja, joissa viihtyi yleensä pari päivää ja sitten halusikin suunnistaa jo meren rannalle tai saaristoihin.

Hintataso vaihteli jokaisessa kohteessa, mutta aina kun menit perusturistipaikkoihin hinnat alkoivat hipoa melkein Suomen hintoja. Toki jokaisessa kaupungissa pystyy elämään 10€/päivä budjetilla jos majoitut 3€/yö dormitoryssa eli yhteismajoituksessa ja syöt 1-2€ sapuskoja. Itse olin vähän erilainen reppureissaaja ja menin enemmän fiilispohjalta; välillä olin dormissa ja välillä 150€ hotellissa (no, niitä ei ollut montaa), välillä söin 1€ kanaa ja riisiä ja välillä viiniä ja hummeria.

Hyvinhän se mahtui! 

Vientianessa kävin katsomassa pakolliset nähtävyydet eli Patuxai-sotamuistomerkin ja kullatun buddhatemppelin, Pha That Luangin, vajaassa tunnissa, ja sen jälkeen aloinkin jo miettimään reittiä Vang Viengiin. Päädyin lopulta minibussiin edullisen hinnan takia (10€). Matka toki kesti 5 tuntia. Päätepysäkille päästessä vaihdettiin avolava vielä kuorma-autoon ja rinkat kuljettaja sitoi hienosti kiinni. Ensimmäinen vähän nopeampi kurvi ja joku huutaa jotain, katson taakse ja meikäläisen rinkkahan siellä pomppii pitkin hiekkasta tietä - sisällään totta kai MacBook yms. No auto seis, kuski kävi hakemassa rinkan ja matka jatkui. Onneksi mitään ei hajonnut!

Vang Vieng on tunnettu tubingista eli toisin sanoen lasketaan isolla kumirenkaalla pitkin jokea, jonka varteen on ripoteltu baareja joissa myydään halpaa viinaa ja pidetään hauskaa. Itsehän en sellaisesta ole kovinkaan kiinnostunut, mutta päätin kuitenkin kokeilla kun kerran siellä asti oltiin. Paikka oli itseasiassa vielä muutama vuosi todella hurja ja vuonna 2011 kuoli 27 ihmistä, jonka jälkeen paikalliset viranomaiset päättivät puuttua asiaan ja baarien määrä muunmuassa väheni huomattavasti. Eli homma oli kyllä rauhoittunut huomattavasti ja baarejakin oli joen varrella enää kaksi. Ihan nappiin ei jostain syystä mennyt oma setti, koska hävikkilistaan laitettiin sen jälkeen kamera, t-paita ja päiväreppu.

Alle 20-vuotiaiden uhrien pääkalloja Kuolemankentillä, Kambozassa 

Pari päivää Vang Viengissä riitti oikein hyvin ja sitten takaisin bussilla Vientianeen ja sieltä lentäen Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Kambodzallahan on melkoinen historia Pol Potteineen ja Vietnamin sotineen ja kannattaa mielenkiinnosta lukea niistä joskus tarkemmin. Itse kävin tutustumassa Kuoleman kentille (Killing Fields) ja vankila Tuol Slengiin. Vaikuttavia paikkoja molemmat. Phnom Penh ei juurikaan eronnut esimerkiksi Vientianesta ja melko nopeasti otinkin taas suunnan rannalle päin eli Sihanoukvilleen. Harmi vaan, että sinä päivänä kun olisin halunnut lähteä, eivät bussit enää kulkeneetkaan. No, olin päättänyt, että haluan pois Phnom Penhistä ja mittari on aina mittari vaikka voissa paistaisi, joten ei muuta kun pirssi alle niin kun jokainen reppureissaaja olisi varmasti tehnyt. Neljän tunnin matkasta jouduin maksamaan n. 70€.

Koh Rong Samluengin paratiisisaari 

Sihanoukville on ihan mukava rantakohde, jossa tapasin reissun ensimmäiset suomalaiset: suomalainen kaveri piti majataloa, jossa oli suomalaisia töissä ja oli siellä muutama suomalainen turistikin. Sihanoukvillestä lähdin käymään veneellä pienellä paratiisisaarella Koh Rong Samloemilla. Olin kuitenkin hieman varautunut, koska Aasian huono puoli on se että ihmisiä ei kai ole opetettu siihen että luontoa ei saisi roskata tai jätteitä laskea suoraan mereen. Tai sitten tähän on joku muu syy, mutta pikkuhiljaa saari saaren jälkeen alkaa olla roskattu. Onneksi Koh Rong Samloem oli todellakin säilynyt vielä melko koskemattomana. Jos haluaa omaa rauhaa niin tässä on hyvä paikka siihen tarkoitukseen. Itse en jaksa maata auringossa kovinkaan pitkään tai olla tekemättä mitään, joten päivä siellä riitti minulle.

Sikavillestä, niin kun suomalaiset sanoo, matkasin takaisin Phnom Penhiin ja seuraavaksi oli tarkoitus lentää Bangkokiin, mutta hyvä ystäväni Niko oli työreissulla Singaporessa joten päätin piipahtaa häntä moikkaamassa ensin. Näköjään helpompi sopia treffit kaverin kanssa Aasiassa kuin Suomessa. Singapore on todella kallis paikka ja olen käynyt siellä aikaisemminkin, joten moikat vain siellä ja sitten Bangkokiin vastaan Topia. Hän on äitini mies ja olin houkutellut hänet Thaimaahan viettämään 70-vuotispäiviä. Reilu viikko vierähtikin sitten Bangkokissa ja Phuketissa mukavasti. Pääasiassa erilaisten aktiviteettien äärellä.

Boracay

Topi palasi Suomeen ja itse suuntasin viimeiseen kohteeseen, eli Filippiineille. Ensin pääkaupunki Manilaan ja sieltä Boracayn saarelle. Moni varmasti tietää Boracayn paratiisisaaren; sehän on voittanut ties mitä titteleitä. Itse tiesin vain sen, että siitä on tullut melko kova bilesaari ja se hiukan mietitytti etukäteen. Onneksi pelkotilat oli melko turhia, koska ei siellä bilekansaa ollut sen enempää kun muuallakaan ja halutessaan sai myös nukkua. Boracayssa vierähti vajaa viikko. Viimeiseksi viikonlopuksi oli tarkoitus mennä Manilaan hiukan shoppailemaan, koska siellähän on mitä parhaimmat edellytykset siihen ja toki tuliaisetkin piti vielä ostaa. Lauantai-iltana iski kuitenkin pikkulasten tauti eli korvatulehdus ja tämä laittoi paluusuunnitelman uusiksi. Lääkäri kielsi lentämisen maanantaina ja tautia parannellessa menikin sitten viikko. Paluulennolle sain luvan perjantaille ja Suomessa olin takaisin 21. toukokuuta.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan hieno ja suosittelen ehdottomasti kaikille yksin reissaamista edes kerran elämässä. Se antaa aivan uudenlaista perspektiiviä matkusteluun. Se, että olet pidempään poissa saa sinut myös arvostamaan perusarkea ja työntekoa Suomessakin aivan eri tavalla. Ja - ehkä Delhiä lukuun ottamatta - ihmiset olivat todella iloisia ja vastaanottavaisia joka paikassa. Kenties siihen vaikuttaa se, että aurinko paistaa ympäri vuoden eli D-vitamiinin saanti on taattu, eikä ole samanlaisia kaamoskausia kun esimerkiksi Suomessa.

En ehkä enää lähtisi yli kuukaudeksi yksin reissaamaan - mutta never say never. ;)

MIKKO PAAVOLA

Doggy style- suppailua Phuketissa

Fiba-QUÉ?

Huuman tuoteperhe on kasvanut toukokuun alussa uudella liikuntapalvelulla nimeltä Fibaco, joka tarjoaa kokonaisvaltaista yksilövalmennusta. Talostamme jo tutut personal trainerimme (Laura, Arto, Lilli, Riikka, Sonja ja Tuula) jatkavat Fibacon palveluksessa ja tarjoavat jatkossakin ammattitaitoista henkilökohtaista ohjausta asiakkaillemme.

Fibaco Kotkan tiimistä löytyy monenlaista osaamista: tutun personal trainer- palvelun lisäksi voit saada fysioterapeuttista ohjausta, kehoahuoltavaa hierontaa, valmennusta tavoitteelliseen salitreeniin, juoksuvalmennusta sekä urheilulajikohtaista osaamista (esim. golf, jääkiekko, jalkapallo). Uutuutena saamme tiimiin myös ravintovalmentajan, Taru Pyykön, jolta voit siis saada ravinto-ohjausta liikuntapalveluiden lisäksi. Fibaco valmentaa liikkujia aina kuntoutujasta huippu-urheilijaan. Vähintään yhtä tavanomainen palveluita käyttävä ryhmä on kuitenkin kuntokeskuksissa käyvä aktiiviliikkuja.

Perusliikkeitä harjoittelemassa.

Pääsin itse kokeilemaan uutustuotetta yksilövalmentaja Lillin kanssa toiminnallisen kehonkartoituksen myötä. Tunti alkoi haastattelulla, jossa kävimme läpi lähtötilannetta, terveydentilaa sekä myös tavoitetta treenaamisen suhteen. Tunti on aina tarkoitus aloittaa asiakkaan lähtötasolta. Mikäli olet tietyn urheilulajin harrastaja tai ammattilainen, keskittyy valmentaja lajille tyypillisiin aihealueisiin ja/tai liikkeisiin. Mikäli taas koet esimerkiksi kipuja jossain päin kroppaasi, keskittyy valmentaja auttamaan näissä. Ongelma-alueet kartoitetaan tunnin aikana läpikäytävien testiliikkeiden avulla. Treeni voi olla kovakin - tai toisaalta se voi olla myös vain kehoa herättelevä. Valmennus tuntui henkilökohtaiselta; se räätälöitiin juuri minun tarpeisiini. Tarkoituksena on kartoittaa lihasten aktivoitumista sekä kropan liikkuvuutta toiminnallisilla harjoitteilla, jotka ottavat huomioon oman arkesi - ja mahdollisen lajisi - vaatimukset.  

Minä totesin treenikassini sisältävän tällä hetkellä lähinnä villasukat - joogan loppurentoutuksia varten. Liikunnan harrastaminen juuri nyt rajoittuu arkiseen hyötyliikuntaan, jota tulee päivittäin työmatkan taittuessa pyöräillen, sekä joogaan. Täten keskityimme Lillin kanssa siihen, että työni on hyvin pitkälti seisoen - tai oikeammin jaloillaan -  tehtävää. Olen pitänyt tätä erittäin positiivisena asiana. En koe enää osaavani työskennelläkään toimistossa istuen kahdeksaa tuntia - mutta sen kummempaa huomiota en ole seisomiseeni kiinnittänyt. Senkin kun voi tehdä kunnolla! Löytämällä kehonosat, joilla tuottaa voimaa oikein esimerkiksi seisomatyössä, voit vahvistaa tärkeitä alaraajojen lihaksia ja lantion lihaksistoa lähes huomaamatta. Näiden lihasten vahvistaminen auttaa tietysti ryhdin paranemiseen ja esimerkiksi mahdollisiin selkäongelmiin.

Fibacon henkilöstöjohtaja Tomi Viitanen

Jututin konseptia ymmärtääkseni Fibacon henkilöstöjohtajaa, Tomi Viitasta, joka on käynyt kouluttamassa myös yksilövalmentajiamme viime aikoina. Enemmistö ihmisistä itseasiassa viettää ison osan ajastaan jaloillaan, ja tämän vuoksi alaraajoihin kiinnitetäänkin Fibacon kehonkartoituksessa ensimmäiseksi huomiota. Kaikki mikä lähtee nilkoista, polvista, lonkista ja alaselästä alkaa vaikuttamaan mm. ryhtiin, Tomi kertaa. Esimerkiksi lantio voi olla työntynyt eteen tai taakse, se voi olla vinossa jompaan kumpaan sivuun tai se voi olla myös kiertynyt. Näitä ongelmakohtia kehonkartoituksella on tarkoitus paikantaa - ja ajan myötä korjata.

Fibaco opettaa kokonaisvaltaista kehon käyttämistä ja lupaus on, että jo yhden tunnin aikana opit vähintäänkin tiedostamaan tämän seikan. Itse väitän kiinnittäväni enemmän huomiota seisomiseeni sekä myös kävelyyn jo yhden yksilövalmennustapaamisen jälkeen.

Oona Kettunen ja juoksukoululaiset Huumalla. 

Fibaco Kotkan tiimi on jo toteuttanut yhden juoksuklinikan Huumalla yhteistyössä Oona Kettusen kanssa toukokuun alussa. Tuon tapahtuman tuotot ohjataan Oonan harjoitusleirin kuluihin. On ilo olla mukana tukemassa nuorta paikallista huippu-urheilua. Jatkoa Fibacon juoksukouluille on luvassa - seuraa ilmoitteluamme!

Kokeile Fibacoa nyt! Avajaistarjouksena Fibaco Kotka tarjoaa Toiminnallisen kehonkartoitusmittauksen tarjoushintaan 20 euroa (ovh 40 euroa). Tarjous on voimassa 17.6.2016 asti. Yhteydenotot allaolevan linkin kautta löytyvällä lomakkeella (valitse valikosta lähin toimipiste Fibaco Kotka tavoittaaksesi Huuman yksilövalmentajat):

http://fibacogroup.com/yhteystiedot/#av_section_1

Muutosten kevät

En pidä jäähyväisistä. En sitten ollenkaan. Ikävä kyllä sellaisten aika on taas koittanut. Peräti kaksi huumalaista jätti kuntokeskuksemme maaliskuun viimeisenä päivänä lähtiessään tavoittelemaan uusia unelmia.

Asiakkuuspäällikkömme Maikku Vahvanen hyppää kohti toisenlaisia haasteita. Hän tulee toimimaan projektikoordinaattorina hankkeessa juniorijalkapallon parissa. Personal trainer ja Fustra-yksilövalmentaja Dimtri Makarevits, tuttavallisemmin Dima, taas muuttaa takaisin Tallinnaan, Viroon toimimaan perheensä kuntosaliyrityksessä.

Maikun osalta jäähyväiset eivät onneksi ole aivan lopulliset, sillä Maikku on luvannut jatkaa Huumalla osa-aikaisesti ryhmäliikuntatunteja vetäen. Myöskään Diman suhteen ei olla valmiita luovuttamaan, vaan ekskursiota lahden toiselle puolelle on heti alettu suunnitella niin henkilökunnan kuin vakiasiakkaidenkin toimesta!

Maikku Vahvanen on minulle Huuman ruumiillistuma. Hän on täynnä ideoita - ja täynnä tietoa. Hänen lähtönsä on täten monelle meistä aika kova paikka. Muistan, että Maikku veti minulle ‘tourin’, eli esittelykierroksen, liittyessäni Huuman jäseneksi vuonna 2012. Hän kertoi asiantuntevasti ryhmäliikuntakattauksesta, joka tuntui huikealta aloittelevalle liikkujalle. Hän esitteli tilat kiireettä ja vastaili kaikkiin niihin kysymyksiin, joita nyt aloitteleva liikkuja voi kysyä. Maikku on ollut mukana Huuman alkutaipaleelta asti; vuonna 2010 hän aloitti ryhmäliikunnanohjaajana ja vuodesta 2011 hän jo toimikin täysipäiväisenä huumalaisena. Sittemmin Maikku on ottanut vastuuta niin myyntitiimistä, markkinoinnista kuin keskuksen päivittäisestä toiminnastakin.

Maikku myöntää, että työpaikasta on vaikea luopua, mutta hän lohduttautuu ajatuksella, että saa edelleen nauttia Huuman upeiden asiakkaiden seurasta ja talon fiiliksestä ryhmäliikuntatuntien myötä. “Parasta Huumassa on kodinomainen ja välitön fiilis niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin kesken.”

Maikku elementissään - kentän laidalla

Uudessa työssään Maikku on vastuussa hankkeesta, jonka hakijoina ovat Kotkan Nappulat, FC KTP, Monikulttuurinen toimintakeskus Mylly sekä Sotek-säätiö. Kaksivuotisen hankkeen on rahoittanut Kotkan kaupunki sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sen tavoitteena on saada erityisesti maahanmuuttajalapsia jalkapalloharrastuksen pariin, integroituen suomalaisiin lapsiin ja nuoriin. Tällainen ihmisläheinen, merkityksellinen työ on lähellä Maikun sydäntä - vaikka se ei olekaan ensimmäinen piirre, joka tästä kovasta bisnesnaisesta mieleen juolahtaa. Kuningas Jalkapallo lajina taas on ollut  Maikulle rakas aina. Ymmärrän siis, että mahdollisuus yhdistää nämä kaksi sydämen asiaa, sai hänet jättämään tutut ja turvalliset kuviot ja hyppäämään johonkin uuteen. Se menee varmasti hyvin, kun teet sitä mitä rakastat. Jatka unelmiesi tavoittelua!

Diman osalta kaikki alkoi Huuman kuntopiiristä syyskuussa 2014. Ja kyseistä lajia hän ohjasi vielä viimeisellä työviikollaankin. En varmasti ole aivan väärässä sanoessani, että juuri nämä kuntopiirin vakiokävijät tulevat Dimaa eniten ikävöimään. Diman aloittaminen kuntopiiriohjaajana oli eräänlainen kulttuurishokki varmasti puolin ja toisin. Dima ei ollut aikaisemmin ohjannut tunteja suomen kielellä eivätkä kuntopiiriläisetkään olleet tottuneet vierasperäiseen ohjaajaan. Dima toi kuntosalillemme kuitenkin ihanan lisämausteen ja hänen hymynsä on sulattanut monet sydämet. Hänestä tuli nopeasti kovin pidetty ohjaaja tunnilla kuin tunnilla. Itse olen osallistunut Diman kahvakuulatunneille ja väittäisin, että tirskunnan ja kihertelyn määrä oli tavanomaista runsaampaa juuri Diman ollessa puikoissa. Raamikas miesohjaaja on ollut harvinaista herkkua ryhmäliikuntatunneillamme!

Aina yhtä iloinen Dima

Dima on toiminut jo aikaisemmin Personal trainerina Pietarissa sekä Tallinnassa. Huuman hän löysi itse asuttuaan Kotkassa melkein vuoden päivät. “Uudenlainen ympäristö Kotkassa on ollut viihtyisä”, Dima toteaa. Taloon tultuaan hän sai Fustra-koulutuksen, josta on ollut lisäarvoa hänen osaamiseensa. Dima kiittääkin Huumaa saamastaan työkokemuksesta ja hän on myös kiitollinen kaikista työkavereistaan - asiakkaista puhumattakaan. “Kaikki on sujunut hienosti ilman ongelmia niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin kanssa. Olemme kuin yksi iso perhe. Huumalla on paras henkilökunta ja parhaat asiakkaat”, Dima ylistää. Tsempit kaikille asiakkaillemme Dima lähettää muistuttaen pitämään mielessä omat tavoitteet. Kun on tavoite, on jotain mitä pyrkiä saavuttamaan. “Pitää muistaa, miksi tätä teet”, hän toteaa. Tällä ohjeella varmasti jaksaakin ponnistaa sieltä sohvan pohjalta vähän vaikeampanakin päivänä.  

Dima jatkaa siis töitä perheen kuntosaliyrityksessä Tallinnassa. Hän arvelee työnkuvansa hieman muuttuvan, sillä jatkossa hän ei tule toimimaan vain Personal trainerina tai liikunnanohjaajana vaan kaikki kuntosalin työt ja tehtävät kuuluvat mukaan vastuun kantamiseen. Töitä ja tekemistä tulee siis riittämään. Toivotan täten omalta osaltani onnea ja menestystä uusiin haasteisiin! Meillä kaikilla tulee sinua ikävä.

Lempisanontani espanjaksi - vapaasti suomennettuna: 'Ilman muutoksia ei olisi perhosiakaan'.

#huuma6v #synttärit #thebileet

Lauantaina se vihdoin koittaa! Olethan sinä jo hankkinut lippusi? Tikettejä myydään Hyvinvointikeskus Huuman vastaanotossa vielä tällä viikolla siihen asti kun niitä riittää. Olet mahdollisesti myös voinut ansaita lippusi suorittamalla viisi tähteä Huumalla koko alkuvuoden käynnissä olleesta Viiden tähden huumalainen- haasteesta? Tai olemalla Huuman jäsen yhtämittaisesti yli viisi vuotta? Viiden tähden huumalaiset ovat tienanneet lippunsa suoriutumalla 25 eri ryhmäliikuntalajin kokeilemisesta kolmen kuukauden haastejakson aikana. Kaikkien näiden ansiokkaiden jumppareiden nimet tulet vielä erikseen löytämään julisteesta seinältämme juhlaseremonioiden saattelemana. Olemme myös halunneet palkita pitkäaikaiset jäsenemme ja näin ollen, edellisvuosien tapaan, ilmaislippuja on jaettu yli viisi vuotta jäsenenä olleille asiakkaillemme.

Yhtä kaikki, kaikki asiakkaamme ovat tervetulleita ja näitä bileitä ei toden totta kannata missata! Juhlia on odotettu vuosi - ja näistä puhutaan taas seuraava vuosi. Legendaariset Huuman synttärit ovat siis täällä! Keskuksemme ovet aukeavat kaikelle juhlakansalle kello 18:00 tulevana lauantaina 19.3.2016. Tämän jutun yhteydessä on kuvia juhlahumusta vuosilta 2012-2015 - kenties löydät joukosta tuttuja kasvoja. :)

Luvassa on tuttuun, totuttuun ja hyväksi havaittuun tapaan ruokaa, juomaa, livemusiikkia - ja ennen kaikkea leppoisaa yhdessäoloa. Virallisen ohjelman osuutta on edellisvuosista hieman karsittu, sillä kokemuksemme mukaan vieraat nauttivat eniten juurikin vapaasta seurustelusta ja tanssilattialla pyörähtelystä. Eipä ohjelma tosin koskaan järin virallista tai jäykkäniskaista ole ollut. Tänäkin vuonna palkitaan kuitenkin mm. Vuoden Huumalaiset, jotka ansaitsevat mielestämme erikoismaininnan asiakkuudestaan meillä. Huuman oma Dance Crew on myös luvannut pitää esityksen Miran johdolla ennenkuin päästämme livebändin lavalle.

Otetaanpa vielä yleisön pyynnöstä käsittelyyn muutama päivän polttava kysymys juhlia koskien. Mitä minun täytyy tuoda mukanani? Riittää, kun tuot mukanasi roppakaupalla positiivista mieltä ja juhlahymyn. Edes lompakkoa et tarvitse, sillä tarjoilut sisältyvät jo lunastamasi lipun hintaan. Moneenko juhlat kestävät? Talo hiljenee kello 23:30 mennessä, jonka jälkeen iltaa voi toki lähteä jatkamaan esimerkiksi Kotkan yöhön. Miten juhlat vaikuttavat kuntosalin käyttömahdollisuuksiin? Koko kuntokeskus on suljettu juhlien vuoksi La klo 12 - Su klo 16. Onko juhlissa pukukoodi? Ei ole; asu on vapaa mutta toivottava. ;) Juhlissa on nähty kaikkea farkuista leninkiin. Kukin laittakoon päälleen sellaisen juhlavaatteen, jossa tuntee olonsa hyväksi. Tärkeintä pukeutumisessa on itseasiassa kengät. Kengät, joilla jaksat tanssia koko illan! Jalalla on nimittäin tarkoitus pistää koreasti. Huikea oman kylän supersuosittu bilebändi Hurma nostaakin tunnelman varmasti kattoon iskelmäkimaroineen.

Mikäli vaatekriisi kuitenkin iskee, yhteistyökumppanimme Vila tarjoaa ilmaista henkilökohtaista stailauspalvelua, josta saat oivan avun paniikin hetkellä. Ajanvarauksella toimiva palvelu lupaa hoitaa asukokonaisuuden valmiiksi puolestasi budjettisi mukaisesti. Voit varata ajan myös yhdessä ystäväsi kanssa! Stailauksen yhteydessä tehdyistä ostoksista saat alennusta seuraavasti: yli 100€:n ostoksista -10% alennusta, yli 150€:n ostoksista -15% alennusta ja yli 200€:n ostoksista -20% alennusta. Ei hassumpaa! Olisi kiva kuulla, millaisia kokemuksia ja muistoja teillä on Huuman synttäreistä? Lauantaina juhlitaan 6-vuotista Huumaa - tervetuloa!

PS. Otsikossa käytetyt hastagit ovat vapaasti käytettävissänne juhlissa otettujen kuvien yhteydessä - niiden käyttö on jopa suositeltavaa. ;) #huuma6v #synttärit #thebileet