ELÄMÄNTOVERI
SYKSY 2014
Käytyäni viimein työterveydessä, pitkällisen huonon
olon takia, sain lääkäriltä mukaani uuden elämäntoverin, hienolta ulkomaiselta
nimeltään Diabetes 2. Lääkäri kertoi että nyt olet tienristeyksessä, toinen tie
vie sinne jonnekin ja toinen on elämäntapamuutos. Koska nyt kirjoitan tätä
tekstiä voitte jo arvata kumman tien valitsin. Pidän itsestäni kaikesta
huolimatta kuitenkin sen verran että päätin yrittää siis sitä elämäntaparemonttia.
Otin itseäni niskasta kiinni ja luurin käteen ja
puhelu Valtosen Tealle Huumaan, eikä aikaakaan kun istuin Tean huoneessa,
kertomassa kuinka huonosti voin. Tea ilmoitti hyvin nopeasti, että kyllä tästä
selvitään ja näinhän siinä myös kävi, ammatti-ihmisen sanaan oli luottaminen.
Aloitin salikäynnit viidesti viikossa ja Öhmanin Lillin hyvässä ohjauksessa, laitteet
ja Huuman sali tulivat pian hyvinkin tutuiksi. Jo parin viikon päästä saatoin
huomata, että elämä voittaa kampanja alkoi tuottaa tulosta: paino putosi, kunto
parani ja ennen kaikkea se silmittömän huono olo oli poissa. Lopetin kaiken
makean syönnin ja korvasin karkit hedelmillä, olen syönyt tänä syksynä
esimerkiksi omenoita enemmän kuin koko elämäni aikana.
HELMIKUU 2015
Nyt puoli vuotta myöhemmin kirjoitan tätä juttua viitisentoista kiloa hoikempana ja pahoin salitreeneihin koukkuun jääneenä,
käyn siis yhä Huumassa, viidesti viikossa. Niskassani ollut diabetes, kulkee
mukani kyllä mutta nyt takataskussa, hiljaa mukisten. En olisi kyllä ihan
vähällä uskonut jos joku olisi väittänyt minulle, että potisin huonoa
omaatuntoa siitä etten pääsisi salille mutta näin se vaan on. Voin yhä syödä
pullan tai keksin joskus kahvin kanssa, en yhä edelleenkään ole tinkinyt ruuan
laadusta, määrää ehkä vähentänyt jonkin verran, makeiset ja limut jää yhä
edelleen kaupan hyllylle, ne voi ostaa joku muu.
Koska tavoitteita täytyy olla, olen minäkin
asettanut kevään tavoitteeksi, saada muutama kilo painoa vielä pois, ehkäpä
osallistua johonkin ryhmäliikuntaan, tarkentaa vielä ruokavaliota ja ennen
kaikkea, pitää huolta siitä että pysyn kunnossa.
Jokainenhan päättää elämästään itse, minä jouduin tekemään
sen päätöksen lääkärin ehdotuksesta mutta hetkeäkään en ole katunut. Kyllä on
ihan mukavaa tulla salille kun vastassa on Huuman iloinen henkilökunta joka
toivottaa sinut tervetulleeksi treenaamaan. Salilla saat peukunnoston ja jonkun
kannustavan sanasen henkilökunnalta siitä, että hyvin menee ja olet taas
täällä. Neuvoja ja opastusta saat aina tarvittaessa ja olenkin sitä mieltä että
aloittelevan kuntoilijan kannattaa ottaa ammattilaisen apu vastaan, niin
välttyy aloittelijan virheiltä. (Kyllä vieläkin joskus Lilli hiipii selän
taakse ja ilmoittaa ystävällisesti, että laitahan kädet sinne kylkiin kiinni,
niin menee oikein.) Salilla käy tosi mukavaa väkeä ja aina voi
treenikavereiden kanssa vaihtaa muutaman sanasen kunhan muistaa, ettei jää
jaarittelemaan ja antaa kaverille treenirauhan.
Siispä lyhyt yhteenveto kaikille tätä lukeville: älä
mieti enempää, vaan aloita rohkeasti jo tänään, sillä jos minäkin olen
onnistunut, niin kyllä siihen pystyy kuka tahansa. Kaikki syyt jäädä tulematta, on tekosyitä.
Kevään odotus terveisin, kaikille Huumalaisille,
toivoopi Jartsu.